Hakuleirillä ja collieiden tokomestaruuskisat

Olimme Leon kanssa ilmoittautuneet Imatran palveluskoirayhdistyksen maastoleirille hakupuolelle. Kouluttajana oli Petteri Hotinen, joka on malinoismiehiä, mutta hänellä on ekana kisakoirana ollut nahkacollie ja perheeseen kuuluu tällä hetkelläkin hakua treenaava nahka. Meillä oli kunnon nahkaleiri, sillä Leon lisäksi hakua treenasivat kaksi muutakin sk collieta ja jälkipuolellakin oli pari suippokuonoa. Olipa kiva huomata, että tällä alueella on näin monta aktiivista nahkaa! Suurimman vaikutuksen teki Vertti (Cinnaberry Calvin K), jolla laji alkaa olla hyvällä mallilla kokeita ajatellen ja BH-koekin jo suoritettu. Näin kokeen videolta ja se näytti todella hyvältä ja nosti omaakin treenimotivaatiota. Leirillä oli erinomaisen kiva porukka, hyvää ruokaa ja hirmuisen kivaa. Paljon myös opittiin uutta ja saatiin tietää, että olemme pitemmällä kuin luulin. Katja Kaipaiselle olen kiitoksen velkaa hienoista kuvista, joita harvoin meidän blogissa esiintyy. Ellei toisin mainita, kaikki kuvat ovat Katjan ottamia.

Leo valmiina tehtävään!

Kouluttajasta pidin tosi kovin. Käytti runsaasti aikaa per koira ja paneutui perusteellisesti jokaiseen jo ennen maastoon menoa. Teki myös kaikista muistiinpanoja seuraavaa päivää varten. Palaute oli suoraa, mutta kannustavaa. Hän pisti Leolle pahan heti ensimmäisenä. Oltiin tallattu melkein 70m alue toiselle puolelle, josta tuli tuuliapu. Kerroin, että Leolla on ollut vasta pari kertaa rulla maastossa ja maalimies näkyvillä ja matkat lyhyitä. Kerroin myös Leon taipumuksesta etsiä silmillään. Leolle eka ukko laitettiin pimeenä sinne 70m. Mietimme, otammeko ilmaisun vai suorapalkan ja päädyimme ilmaisuun. Tässä siirtymävaiheessa ei sotketa Leoa sillä, että välillä ilmaisu on ja välillä ei. Leo teki suoran piston ja oli epäröimättä ottanut rullan ja luovutus oli Petterin mukaan täydellinen. 

"Ukko!"

Toisella puolella sai haamuavun. Jälleen hieno ilmaisu. Olin ihan innoissani, että se osaa! Kolmannella ukolla oli löytämisvaikeuksia. Se oikeestaan teki hienon tyhjän piston, jos oisin itse vaan tajunnut liikkua, kun noudatti kutsua keskilinjalle. Saatiin ohjeeksi tällaisessa tilanteessa juurikin hyödyntää nämä hudit ja palkata tyhjästä pistosta. Sitten sillä oli kaksi muistikuvamaalimiestä. Ei mitään ongelmaa ilmaisussa. Uskomatonta!

Leo tuo rullan

Ja luovuttaa sen.

 Ainoastaan se oli kehittämisen arvoista, että Leo juoksee samaa tietä takaisin, vaikka etenen keskilinjalla piston aikana. Siihenkin saatiin neuvoja. Ja mokasin yhdessä näytölle lähetyksessä ja sen jälkeen se vähän arpoi, ennen kuin lähti. Leolla oli ensimmäisen kerran näytöllä liina. En osannut liu'uttaa sitä, vaan liinan kiristyessä, se aiheutti äkkinykäisyn ja Leo luuli varmaan, että riuhtaisin siitä. Se myös ihmetteli, miksi minä juoksen maalimiehelle hänen perässään. Saatiin neuvoksi, että epäröidessä jatkan vaan itse juoksemista, niin sekin jatkaa.

"Näytä!"

Ja Leohan näyttää. 

Tehtiin vielä esineruutu. Leo teki hirveesti töitä, mutta ei meinannut löytää esinettä. Sanoin, että ilman kutsua Leo ei luovuta, ennen kuin löytää. Lopulta Leo hyppi takalinjalla ilmaan ja yritti irroittaa merkkinauhan, kun ei muuta esinettä meinannut löytyä. :D Kutsuin sen pois ja lähetin uudestaan. Sitten se löysi esineen ja tuli kyllä niin täyttä laukkaa palauttamaan, että oli itsekin selkeesti tyytyväinen oman työnsä tulokseen. ohjeeksi saatiin vieraat esineet, on aina ennen tätä tehty omilla. Tyhmä minä! En tiedä, etsikö Leo maalimiehiä, oman hajuista esinettä, vai miksi löytäminen oli vaikeeta. Se kuitenkin työskenteli aktiivisesti koko ajan. 

Toisena leiripäivänä Leolla oli ekalla kierroksella viuhka (ukot maksimisyvyydessä) ja kaksi maalimestä mielikuvina (ukot jälleen 50m). Tosi hyvät pistot ja ilmaisut. Leo sai myös väsymättömästä liikkumisestaan kehuja. Kouluttaja sanoi, että Leo on niin hyvällä mallilla ja niin varma työskentelijä, että hän siirtäisi kiintorullalle.  Toki ekana muutaman kerran molemmat, että tottuu rullan heilumiseen. Ja itse pitäisi valita norskin ja ruotsalaistyylisen väliltä. Jos päädytään norskiin, voitais ottaa letkun pätkät vähäksi aikaa irtorullaksi, että tottuu materiaaliin. Ainoa pikkujuttu sattui maalimies nro 3:lla. Liina sotkeutui juostessa Leon sekä minun jalkani ympärille samaan aikaan ja kaaduttiin äkkinykäyksestä. Kohta oli melkein sama kuin edelliskerran "liinasta riuhtaisu". Siinä hetkessä Leolla oli niin kiire maalimiehelle, että nousi vaan ylös ja jatkoi juoksuaan, mutta se muisti vasemmalla puolella tämän nykäisyn joka kerta. Aina näytölle mennessä muutaman metrin päässä pysähtyi ja katsoi minuun, kun luuli, että minä riuhtaisin. Jatkoin vaan itse matkaa, jolloin sekin aina juoksi maalimiehelle. Oikealla puolella ei yhtään edes vilkassut, vaikka roikuin narun päässä. Toisella radalla 2 ekaa maalimiestä oli muistikuvina. Kahdelle viimeisellekin oli suunniteltu joku apu, mutta kouluttaja sanoi Leon olevan niin hyvä työskentelyssään, että kaksi viimeistä otetaan pimeinä. Ei mitään ongelmaa! Hyvät pistot, tosi hyvät ilmaisut. Kouluttajan kommentti oli, että treenatte vielä tyhjät pistot, mikä hänestä ei tuu Leon kohdalla varmastikaan olemaan vaikeaa ja hallinnan piilolta keskilinjalle, niin se on valmis alokasluokan kokeisiin maaston osalta. No, ei kyllä minusta vielä olla. Ja vaikka maasto näytti hyvältä, on tottis joka tapauksessa ihan alkutekijöissään ja se tulee varmasti olemaan haastava juttu. Onneksi on ihmisiä, joilta kysyä siihen apua. :)

Loppuun vielä kaverikuva Leosta ja Vertistä.

Leo näyttää Vertin pikkuveljeltä, vaikka on pari kuukautta vanhempi.

Viikonloppuna oli muutakin kivaa ohjelmaa, sillä näimme Leon Peppi-siskon ja Sintti-äipän. He olivat tulleet collieiden tokomestaruuskisoihin Imatralle. 

Peppi, Sintti ja Leo, joka kerrankin näyttää mieheltä! Kiitos kuvaajalle perhepotretista!

Taitava Sintti-äiti on collieiden tokomestari vm.2015! Juhuu! Leo onnittelee!

Leolla on maailman nätein sisko! <3 Peppi aloitti kisauransa työskentelemällä iloisesti 3-tuloksen edestä. Taitoa on ja ihan varmasti kuulemme heistä vielä.