Ehkä ammoisten aikojen eroahdistus nosti vähän päätään. Mitään ääntelyä meiltä ei ole kuulunut, sen varmistin naapureilta. Onneksi tiedän kokemuksesta, että säntilliset rutiinit rauhoittavat Sannia. Torstai ja perjantai menivätkin jo hyvin, eikä Sanni kotiinpalatessanikaan enää revennyt liitoksista kuten alkuviikosta. Onneksi Tepolla on vuorotyö eikä Sanni ikinä joudu olemaan kauan yksin.
Arki piristi kyllä treenielämää. Nyt loppui kesän laiskottelu! ;) Agilitytreenit menivät hyvin ja sain kuin sainkin Sannille samat kierrokset kuin kisoissa. Se oli helppoa, kun sanoin monta kertaa "ruokaa" ja näytin, että ruokaa menee odottamaan maaliin. Eipä meinannut malttaa kontakteilla, mutta kun ne olivat ehtona ruoan saamiselle, niin tulipas lopulta hyvät. Agista jäi kyllä eniten mieleen loppujäähyttelylenkki. Vietiin kahdestaan treenikaverin kanssa koko ryhmän koirat, joten meitä oli 2 taluttajaa ja 6 koiraa. :D Ne olivat eri laumoista ja pari kertaa hihnat sotkeutuivat, kunnes opittiin. Autoilijat katsoivat pitkään, mutta antoivat hirmu nätisti tietä.
Tokon pienryhmät starttasivat ja ruutu-teemalla aloitettiin. Saatiin vinkki alkaa jo harjoitella Erikoisvoittajaluokan liikkeitä, esim. lähetystä merkille ja ruutuun ikään kuin koira olisi merkillä ja itse kauempana sivuttain ruutuun nähden. Meitä kehoitettiin myös harjoittelemaan paikalla istumista. Koirathan ovat todella ehdollistuneita siihen, että ryhmäliike on aina paikkamakuu. Koska Sannilla on pommin varma paikkamakuu, niin harjoittelijinkin huvikseen (ekaa kertaa) sitä. En tietysti vielä mennyt näkösuojaan ja kävin palkkaamassa välillä. Ei mitään ongelmaa! Taitava Sanni. <3 On se niin ihana koira kyllä, kun se ei huomaa kentällä mitään muuta kuin minut ja motivaatiota riittäisi monelle jaettavaksi. Meille sanottiinkin kahteen eri otteeseen kuluneella viikolla, että huomaa miten tykätään toisistamme ja yhdessä tekemisestä. Ei väliä, vaikka tunnistusnouto olikin taas unohtunut. Nyt Sanni haistelee puolet palikoista ja jos niiden joukossa ei ole omaa, se suorittaa arvonnan. Maltan tuskin odottaa, että se on pienryhmässä aiheena ja joku viisaampi auttaa meitä. Omalla järjellä olen päätellyt sen verran, että nyt ei kannata tehdä kokonaista liikettä, ei laittaa palikoita riviin eikä vaikeuttaa vieraan hajulla.
Eilen oli viikon kohokohta: LPKY:n jälkitreenit. Tuntui raskaalta ajaa Taipalsaarelle asti hyvin epävakaisessa säässä, mutta onneksi menin! Oli tosi mielenkiintoista, kun porukassa oli nuori koira tekemässä ekaa jälkeä, kolmosluokan koiria ja pari siltä väliltä. Opin monta juttua ja monet naurut naurettiin... Ollaan jämähdetty paikoilleen sen jälkeen kun muutettiin Sannin keppi-ilmaisu maahanmenolla merkkaamisesta keppien poimimiseen. Ollaan tehty ilmaisua erikseen ja jäljellä keppien kanssa on ollut namipurkit. Se on estänyt oikean ilmaisun ja pahentanut ryysimistä. Nyt meidät laitettiin ajamaan vieras jälki, jossa oli ekaa kertaa vieraanhajuiset kepit eikä mitään namipurkkeja (ne oli miun treeniliivin taskuissa). Saatiin myös käsky jarruttaa ja siihen tarvittiin minun lisäkseni toinenkin ihminen roikkumaan jälkiliinaan, niin kova meno oli Sannilla. :D Olin täysin varma, että se menee hirveetä vauhtia keppien yli namipurkkien kuvat silmissä. Mutta se tyttöpä poimikin kepit ja pienellä vinkillä toi ne minulle. Olin ihan onnessani! Tarvittiin joku potkaisemaan meidät askel eteenpäin. Jotenkin sitä on ylivarovainen eikä älyä edetä, kun on eka jälkikoira ja sekin sellainen "kotitekoinen".
Viikonlopun aiomme Sannin kanssa viettää metsässä ja Saimaan rannalla sen kummempia tekemättä. Toki yksi jälki voisi kruunata kaiken...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti