Jälkevää menoa ja agilityn iloa

Siinäpä se on jo otsikossa kuluneen viikon kohokohdat. :) Toki sekin on ollut mukavaa, että aamulenkin ja -ruoan jälkeen Sanni ei ole edes yrittänyt lähteä mukaan, vaan on rauhallisesti vetäytynyt omalle pedille jatkamaan unia. Mitään suurempia ylläreitä ei ole kotiintullessa ollut. Kerran oli mättänyt kirjahyllyn alimmalta hyllyltä tavarat siistiin pinoon lattialle ja toisen kerran olkkarin sohvan koristetyynyt löytyivät makuuhuoneesta sängyn päältä. Nämä pikku sisustusideat Sannille sallittakoon.

Torstaina suunnattiin Taipalsaarelle jälkitreeneihin. Meitä oli 8 koiraa, joista kahdelle tuli tarve tehdä uusi jälki epäonnistuneen treenin takia. Toisin sanoen oltiin metsässä vielä puoli kymmeneltä, kun kuu loisti ja usva teki verhonsa metsämaiseman ylle. Antoisa ilta ja Sannin kannalta todella onnistunut. Sen jälki ehti vanheta noin tunnin (sinä aikana satoi rankasti) ja sisälsi ekan kerran tien ylityksen! Alueella näkyi sinä iltanakin sienestäjiä, joten häiriöhajuja riitti. Sanni jäljesti tutulla innolla ja muistin itse jarruttaa sitä tarpeeksi. Ainoa murhe oli kulmat, joita Sanni pyrki joka kerta hajun saadessaan oikomaan. Jälkeä se ei kadottanut, mutta jos siellä olisi keppi ollut, niin sinne olisi jäänyt. Muuten se merkkasi kepit hienosti, joskin etsimisessä sitä piti kannustaa, että hoisi homman loppuun. Keppien palauttamiseen tarvitsi myös käskyn, kun kiire jatkaa oli nameja tärkeämpää... Tiellä se ei hämääntynyt yhtään, vaan nosti oikean jäljen tien ylityksen jälkeen. Taitava! Aloin treenien jälkeen miettiä keppien ilmaisua ja totesin, että kepin ilmaisu maahanmenolla on kaikella tapaa parempi. Jos se lähtee palauttamaan keppiä vaikkapa 10 metristä, on jälki joka kerta nostettava uudelleen. Lisäksi ees taas sinkoilu ei ainakaan rauhoita sen työskentelyä. Niinpä on nyt harjoiteltu ilmaisua maahanmenolla erikseen ja nyt pidän tästä ilmaisutavasta kiinni. Sanni parka, kun on päättämätön omistaja...

Agilityssä vierailtiin epiksissä pitkästä aikaa. Sannilla on jälkitreeneissä lempinimi "Putoileva flatti". Se sai tämän tittelin, kun oli pusertunut auton koiratilasta takapenkille ja nojasi takaoveen. Kun avasin oven Sanni putosi autosta. :D Ilmeisesti nimi on todellakin enne, sillä epiksissä koettiin kauhun hetkiä Sannin pudotessa puomilta täydessä vauhdissa. Tarkistin, ettei sitä sattunut (hyppi tasajalkaa ilmaan tyyliin "Jatketaan!"), otettiin puomi uudestaan ja ehdittiin vielä maaliin 2s alle ihanneajan. Puomilta tuli yhteensä 10, jolla sijoitus oli 4. Parasta agia oli kuitenkin tänään Vakkurin Idan koulutuksessa. Ehdottomasti paras anti meille oli vinkki käyttää matalaa hyppyä 8 jalanmittaa ennen puomin ylösmenoa rytmittämään laukkaa niin, että se osuu ylösmenokontaktille. Siihen jos saisin vielä jonkun naksuttelemaan. Hyvä havainto oli myös, että ainakin käsky pitää jättää pois, koska se tarkoittaa Sannille hidastusta ja sen jälkeistä loikkaa. Sain myös noottia siitä, ettei kriteerit alastulon suhteen ole itsellenikään selvät. Niin totta! Pysähtymispaikan ja vapauttamisen kanssa pitää olla ehdoton. Onnistumisen riemua toivat flipin toimiminen okserin jälkeen ansaesteen välttämiseksi. Myös putken jälkeen tehty japanilainen (kaksi persjättöä peräkkäin) oli sujuva ohjaustapa, kun sen ajoituksen sai ensin iskostettua omaan puupäähän. Hyvä ja toivoa kontaktikatastrofille antanut koulutus.

Tokosta ei ole kerrottavaa, kun se on jäänyt olemattomiin. Pitäisi tehdä jotain sen hyväksi, jos seuran mestiksiin syyskuussa aiotaan mennä.

Sanni on ollut viikon aikana myös oiva kaveri ja apu, kun on etsitty erinäisiä luonnonantimia töissä hyödynnettäväksi. Etenkin vesikasvien keruussa noutajasta on huomattava ilo. :)