Meillä oli ikkunallinen hytti, joka toimi myös koirien telkkarina.
Ensimmäinen yö vietettiin leirintäalueen mökissä Vänernin rannalla. Matkaan oli pitänyt yhdistää tietysti koiranäyttelyt ja lähistöllä sijaitseva Vänersborg osui parhaiten kohdalle. Mökki oli aika askeettinen, vain kerrossänky ja pöytä. Mutta sijainti aivan ihana! Koiratkin pystyivät kulkemaan vapaana mukana.
Eipä me mökissä käyty kuin nukkumassa, vaan nautittiin aurinkoisesta illasta kalliolla istuskellen. Sanni tosin jätti istuskelun väliin ja keskittyi uiskentelemiseen.
Seuraavana aamuna oli näyttelyt. Sinne oli ilmoitettu yhdeksän nahkaa. Tietysti juuri meidän kehän ajan tuli kunnon vesisade. Leo esiintyi siitä huolimatta todella kivasti ja sai hyvän arvostelun:
"Maskuliininen, hyvänmuotoinen pää, hyvät korvat, hieman pienet silmät, hyvä...??? Erinomainen luusto ja jalat, hyvät kulmaukset, hyvä rintakehä ja eturinta, hyvin kannettu häntä, hyvä turkki, liikkuu tehokkaasti ja vakaasti, kiva luonne." ERI SA NUO1 PU1 ROP ja serti! Käsiala oli niin epäselvää, etten olisi ilman Leon isän omistajan apua saanut siitä mitään tolkkua. Mutta että rotunsa paras ja toinen serti Ruotsista! :)
Rotunsa paras Leo. <3
RYP-kehään mentiin yksitellen ja jokainen rotu esiteltiin tässä yhteydessä erikseen. Leo oli ihan riehaantunut ja veti laukkaa kehän ympäri. Ei sitä enää huvittanut seistä pönöttääkään paikoillaan. :D
Näyttelyiden jälkeen ajeltiin Itärannikolle Skåneen. Ilkeät ruotsalaiset ovat tehneet tien keskiviivasta uurteisen ja kaistan vaihto saa aikaan hammaslääkärin poraa muistuttavaa tärinää ja ääntä. Herkkää collieta moinen hirvitti niin paljon, että se katsoi viisaimmaksi kiivetä pois koiratilasta mahdollisimman korkealle matkakassien päälle.
Iltahämärissä saavuttiin vuokramökkiin, josta on vain 20m merenrantaan. Sannin mielestä ihan paras paikka! Se suorittaa uimalla kaikki merenrantalenkit. Kyllä on hiekkapöllynnyt kaksikon juostessa ja painiessa. Ja Leo on ehtinyt kaivaa tuhat ja yksi kuoppaa. Sannikin on välillä malttanut tulla merestä auttamaan.
Kaivuri-Leo työssään
Hiekkalinnan rakennuksessa Leolla oli ehkä enemmän tuhoava vaikutus. ;)
Iltalenkillä muita ei juuri rannassa näy. Päivälläkin ihmisiä tulee harvakseltaan vastaan.
Mökissä on kiva terassi, mutta ei aitaa. Se oli pikkuisen huono juttu, sillä samalla tontilla on toinenkin mökki, jossa on myös lomalaisia. Niinpä me näppärinä roudasimme kaiken, mitä pihan perukoilta löytyi ja pystytimme aidan. Tai ehkä muuri on kuvaavampi sana...
Mökin omistaja on hyvin järjestelmällinen ihminen ja painotti moneen kertaan, miten äärimmäisen tärkeää on pitää kaikki lautaset, mukit ja muut tavarat tismalleen oikeilla paikoilla. Joka kaapista löytyi post-it -lappu muistuttamassa tästä. Mietittiin, että hän saisi sydänkohtauksen, jos näkisi, mitä me aitavandaalit olemme tehneet. Eilen illalla vuokraisäntä sitten pölähti paikalle. Kertasi juuri, miten tärkeää on pitää kaikki tavarat oikeilla paikoilla, kun näki ikkunasta meidän aidan ja lause jäi järkytyksestä kesken. :D Vakuuteltiin, että poislähtiessä tulemme viemään kaikki tismalleen sinne, mistä ne on otettukin. Mutta hänen ilmeensä ja koko tilanne oli vaan niin hauska! Tosi kiva mies hän on ja oli jättänyt varuilta jopa eläinlääkärin numeron, jos koirille vaikka tulee jotain. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan nauttia kiireettömyydestä ja pitkistä merenrantalenkeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti