Agiradalla persjättö oli niin huonosti ajoitettu, että käsi laski just kun Sanni oli hypyn päällä. Rima tuli alas ja kun oli kaikki tai ei mitään asenne, niin A:n jälkeinen haltuunotto jäi tekemättä ja Sanni sujahti edessä kutsuvaan putkeen. Puomin alastuloa ei loikattu, jihaa sille! Kolmannelle radalle ei maltettu jäädä, kun oli upea auringonpaiste ja mahdollisuus tavata Leon Peppi-sisko!
Peppi on niin kaunis! Saatiin onnistumaan kiva kuva siskosta ja sen veljestä. Kasvis-Teijan toivomien pönötyskuvien otto ei ollut ihan helppoa. Varsinkin kun yritettiin saada sisarukset seisomaan yhtä aikaa kauniisti paikoillaan. Hiukka hiottava näitä taitoja ennen tammikuun pentutreffejä Lahden pentunäyttelyissä.
No nyt se veikka karkas!
Ja tässä Leo-veikka harjoittelee seisomistaan.
Oli ihanaa nähdä Peppiä ja Anua. Pennuilla oli kivaa, kun saivat juoksennella ja minusta oli kiva kuulla Pepin kuulumisia. Tosi paljon sisarukset luonteeltaan muistuttavat toisiaan. Molemmat ovat tasapainoisia ja avoimia. Rakastavat juoksennella metsässä (missä liikkuvat kyllä tosi ketterästi myös huippunopeudessaan) ja ovat kotioloissa melko rauhallisia pikkucollieita.
Että kiva päivä olisi saanut arvoisensa lopun, menimme kotimatkalla Evolle Kalliojärven laavulle juomaan kahvit ja syömään eväät. Koiratkin saivat omat herkkunsa ja jaksoivat kummasti vielä juosta ja telmiä keskenään. Ilta varmaan vietetään rennosti makoillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti