Tulosrikas viikonloppu

Kavereiden yllyttämänä ja hetken mielijohteesta ilmoitin Sannin rallytokokokeisiin Lappeenrantaan. Olimme muutaman kerran käyneet rallya treenaamassa ja todenneet, että se on Sannista kivaa. Lopulta saimme peruutuspaikan jo edeltävällekin päivälle, joten saimme kaksi starttia mahdutettua viikonloppuun. Perjantaina ralleilimme ihanassa kelissä täydet 100 pistettä ja sijoituimme 2/29. Tuomarin kommentti "koko rata kieli ulkona ja korva nurinpäin" herätti hilpeyttä. Ikävä kyllä kuvaaja uinaili ja radasta on todistusaineistona vain loppuosa. Sannin suunnattoman innon siitäkin jo aistii... :)

Lauantaina ralleiltiinkin sitten tihkusateessa. Sanni oli yhtä fiiliksissä kuin edeltävänäkin iltana ja saavutti jälleen täydet 100 pistettä ja alokasluokan voiton. Tuomarin kommentissa luki: "kaunista katsottavaa. Upea kontakti." Sannin ikää (syksyllä 10v) hän ihmetteli vielä palkintojen jaossa. Kokeissa oli useita virkeitä veteraaneja ja voimme rallytokoa lämpimästi suositella muillekin ikääntyville koirille. Siellä ei tarvitse olla niin justiinsa pilkun tarkka. Tuolla keulimisella ja edistämisellä ei taitaisi enää tokokokeisiin olla menemistä.

Kuva: Leena Kantanen

Mitään himoharrastajaa minusta ei taida tulla, mutta kyllä me Sannin kanssa ilman muuta rallytokoa jatketaan. Ja varmasti mennään kokeisiinkin.

Sunnuntaina oli Leon vuoro loistaa. Suunnattiin Kotkaan agilitykisoihin. Ensimmäisellä radalla tulos 5, koska minä pilasin kepit ihan itse. Tehtiin ne kaikessa rauhassa alusta. Toisaalta herra colliekin lähti yhdessä kohtaa juoksemaan ihan väärään suuntaan kohti putken kuollutta kulmaa ja jouduin huutamaan sen takaisin. Sijoitus radalta 2 ja sieltä ei tullutkaan kuin kaksi tulosta. Keskimmäinen rata oli aivan Leon oma show. Se kävi niin kuumana jo ennen rataa, että arvasin ennalta loputuloksen. Ihan täydellinen kontrollin puute, se sinkoili minne sattuu ja juoksi varmaan parin radan edestä. Ehkä tästä suivaantuneena lähdin itse täysin toisella asenteella viimeiselle hyppyradalle. Tuomarikin sanoi jälkeen päin, että minusta oikein aisti, että ajattelin, että nyt prkle tehdään nolla. Käskyt olivat tiukkoja ja ohjaus määrätietoista eli just mitä Leo-eläin tarvitsee. Kaikki persjätöt korvattiin takaaohjauksella, koska en niihin ehtinyt, mutta sain pidettyä Leon oikeassa kurssissa. Tuloksena nollavoitto ja meidän ensimmäinen LUVA! Jee! Hihnaakaan ei oltu tuotu maaliin, kun kaikki jäivät kuulemma henkeä pidätellen seuraamaan suoritusta. :D Aika oli -13,15 ja etenemä 4,52m/s. Melkoista haipakkaa ottaen huomioon, että ohjausratkaisut eivät optimaalisia olleet.

Hienot palkinnot olivat kotkalaiset varanneet ja kisat sujuivat iloisen leppoisissa tunnelmissa. 

Ehkä vähän jäi kaivelemaan se, että minun pitää ehdottomasti olla tarkka kisoissa kontaktien kriteeristä. Leo haki hyvin puomin alastulon, mutta lähti siitä molemmilla radoilla ennen vapautuskäskyä. Vaikka sapettaa ottaa hyllyjä periaatteessa virheettömästi suoritetusta puomista, noihin tilanteisiin pitää kyllä puuttua. Kontaktit on maailman helpoin pilata ja koira kyllä huomaa eron, jos kisoissa on eri vapaudet kuin treeneissä. Sama pätee lähdössä pysymiseen, jossa toistaiseksi meillä ei ole ollut ongelmia. Mutta voin kuvitella, että sitäkin koetellaan vielä...

Eka Suomen SERTi ja agilityuran korkkaus

Ihmeiden aika ei ole ohi! Sporttimallinen Leo oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja nappasi ensimmäisen kotimaisen sertinsä Parikkalan ryhmänäyttelystä. Paula Rekiranta oli tuomari ja arvostelu kuului näin: "Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen tasapainoinen uros. Hyvä pään pituus, kuonon selkä voisi olla suorempi. Hyvä ilme ja korvat. Tyylikäs kaula, erinomainen eturinta. Hyvä rintakehä ja kulmaukset. Hyvä karvapeite. Erinomainen liikunta" AVO ERI 1 SA PU1 SERT VSP

Kuvasta kiitos Katjalle!

Sunnuntaina korkattiin agilitykisaura Lappeenrannassa. Leo oli treenannut tasan yhden kerran eläissään ulkokentällä, joten uudenlainen alusta oli pieni jännitysmomentti. Hyppyradalta tuli pari rimaa alas, tiedä sitten johtuiko alustasta vai mistä. Leo könkkäsi heti maalin jälkeen tarpeilleen puskaan, joten senkin puoleen on voinut olla hankala hyppiä. Itse jo pelästyin, että onko sillä joku hätänä, kun niin oudosti radan jälkeen liikkui, mutta onneksi oli tuon tyyppinen hätä. Agirata oli ykkösten radaksi aika paha ja meidän ja monen muun kohtaloksi koitui tyrkyllä oleva putken väärä pää. Ei se onnistuminen paljosta kiinni ollut. Jos olisi ohjannut itse paremmin, olisi oikea pää ollut löydettävissä. Vauhtia oli molemmilla radoilla, mutta niinhän sitä on aina Leon kanssa. Hyppyradan video onnistui, mutta agilityradalta tuli niin sumea ja epäselvä, ettei sitä taida viitsiä edes laittaa. Tästä on hyvä jatkaa!