Epäilty suklaavaras haaveilee kesästä ja uimisesta.
Siinä sitten jouluyötä vieteltiin tarkkailemalla koiria ja juottamalla Sannille lääkehiiltä ja parafiiniöljyä, että ne karkkipaperit löytäisivät tiensä ulos. En halua edes ajatella, sitä roskamäärää ja että ne pyörivät jossain mahalaukussa tai suolistossa. En usko, että Leo söisi suklaata, ainakaan kääreineen. Ja on epätodennäköistä, että Sanni edes olisi antanut sille niitä. Rikoksen teko tapa on niin tyypillistä Sannia, että ei tarvitse kahta kertaa miettiä, kumpi siellä hyllyssä on kiivennyt. Leo sai kanssa kuitenkin varuilta öljyä yhden päivän. Sannilla jatkoin sekä lääkehiiltä että parafiiniöljyä vielä toisenkin päivän. Hämmästyttävää kyllä, mitään vatsavaivoja (tai mitään muutakaan vaivoja) ei ole ollut! Sanni on kakannut tavallista enemmän parin päivän ajan, mutta siinä kaikki. En nyt mitään myrkytystä kauheasti pelännytkään, kun maitosuklaata noin isolle koiralle saa mennä melkoisesti ennen kuin sellaisia oireita tulee. Tosin se on myös hyvin yksilöllistä. Toiset ovat herkempiä. Mutta ne suklaiden foliokääreet ahdistavat. Yhdenkään en ole nähnyt tulevan ulos. Tosin joka ryteikköön en ole mennyt ulosteita penkomaan. Mutta luulisi niitä tulevan näkösällekin, kun miettii, mikä määrä papereita 350g karkkeja sisältää. Täytyy maanantaina kysäistä eläinlääkärin mielipidettä. Onneksi koirat kuitenkin ovat oireettomia. Joskus vierasesineet voivat pyöriä vatsassa pitkäänkin, ennen kuin ongelmia tulee. Täytyy syöttää kuituja paljon, että pysyy liikenne suoliston läpi aktiivisena. Ei ole varsinaisesti "Vuoden koiranomistaja"-olo, kun olen niin monesti ihmetellyt, miten ihmiset ovat niin tyhmiä, että jättävät suklaata (tai xylitolia, joka on paljon vaarallisempaa) koirien ulottuville. Näin helposti se näköjään käy.
